Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:29560 kpl

Kilposten jalanjälkiä

Kylälle ja talolle isännän nimi, näin on ollut näköjään ollut Kilpos-suvun tapana heidän asettuessaan uudelle paikkakunnalle. Kilpola-nimisiä kohteita, etenkin taloja, löytyy maamme kaakkoisosasta alkavalta Itä-Suomen reitiltä, aina pohjoiseen saakka. Kauimmaiset jäljet löytyvät nykyisen itä-naapurin puolelta, Laatokan luoteisrannalta, Hiitolan pitäjässä sijaitsevat Kilpolan saaret.

Kylän nimi Kilpola perustuu vanhoihin karjalaisiin Kilpo-, tai Kilponen-sukunimiin. Usein puhutaan Kilpolan saaresta, mutta Kilpola on pikemminkin saaristo, missä on kolmiosainen pääsaari, yhteensä n.100 neliökilometriä ja pienempiä saaria likemmäs satakunta. Näin kertoo Hiitolan Kylähistoria.

Pohjoiseen matkatessa seuraava tukikohta löytyy Juvalta, jossa Kilposia asui 1500-luvulla, siitä kertovat Kilpola-niminen kylä ja talokin. Sukunimenä nimi on Juvalla nykyisin tuntematon.

1500-luvulla muuttoliike maassamme oli luvanvaraista. Pohjoisen suunta avautui ensin. Muutto oli aluksi toivottua, myöhemmin nuorempaa väkeä jopa häädettiin. Porkkanaksi tarjottiin kolmivuotista verovapautta uudella paikkakunnalla.

Vuonna 1560 saatiin lupa siirtyä myös Hämeeseen. Tästäkö sukumme haarautui kahdelle suunnalle, ja osa suuntasi länteen? Aikataulukin sopii, kun 1565 oli Ruovedellä Virtain-Kilponen niminen talo. Myöhemmin sukua löytyy myös Vilppulasta, Ähtäristä, Lehtimäeltä ja Vaasasta. Minne suunnistivat Juvalla 1561 ja 1562 asuneet Mongs ja Johan Kilponen?

Tuskin Kilposet olivat ensimmäisten joukossa kun muuttovirta suuntautui Savosta Oulujärven rannoille 1552. Sukunimi esiintyy Kainuussa vasta noin sata vuotta myöhemmin. Kainuun ensimmäisiä Kilposia olivat, Kakaanissa 1652 Pehr Kilponen ja Paltamossa 1653 Mats Kilponen.

Kuhmossa oli tilaa, eri suvut hakeutuivat sopuisasti eri puolille pitäjää. Kilposet, todennäköisesti etukäteistutkailun perusteella löysivät elinkelpoiset riista- ja kaskimaat pitäjän pohjoisosasta. Ensimmäisiä asuinpaikkoja olivat Härmäjärvi, Kuusamonkylä sekä Mustinlahti, jossa suku asuu vielä nykyisinkin. Näin Vieksin kylästä muodostui Kilposille merkittävä yhtenäinen asuinalue.

Kun Sotkamo nimettiin 1647 omaksi seurakunnakseen (Kuhmo kuului tuolloin Sotkamon seurakuntaan) ja kirkko sai seurakseen verottajan, niin kaikki saivat nimensä kirjoihin.

Nykytiedon perusteella useimpien maamme Kilposten sukujuuret ovat Kuhmossa.

Suvun laajentuessa maailma avartui kohti uusia asuinsijoja. Tervareitti ja sotapalvelus avasivat reitin Ouluun. Kun pari vireää ja verevää Kilposen nimeä kantavaa kuhmolais-nuorukaista sotapalveluksen jälkeen jäi Ouluun, niin johan alkoi tapahtua. Suurperheitten myötä suku laajeni niin Oulussa kuin Kuhmossakin ja haki uusia suuntia sekä etelästä että pohjoisesta. Kun muuttoliike vei aikanaan suomalaisia merten taa, Amerikkaan ja Australiaan, niin tottakai joukossa oli Kilposiakin.

Toivo Kilponen, Kilpos-viesti 1/2006