Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:29560 kpl

Tapani Kilponen – runonlaulaja

Sukujuhlamme ohjelmaan Kuhmossa vuonna 2011 kuului Kauko Kilposen opastamana mielenkiintoinen kiertokäynti Juminkekoon – kuhmolaiseen Kalevalan kehtoon. Esitellessään Juminkekosäätiön toimintaa puheenjohtaja Markku Nieminen toi esille, että Kilposet ovat vanhaa runonlaulajasukua. Me tämän päivän laulajat ja soittajat nostimme ryhtiämme – ilmankos  me olemme musikaallisia.

Sukuseuramme jäsen,  peruskuhmolainen Kauko Kilponen on paneutunut kalevalaiseen runonlaulantaan syvällisesti ja selvittänyt eri lähteistä, löytyisikö näitä Kilposten laulamia kalevalaisia runoja. Löytyihän niitä. Laulajat ovat laulaneet laulunsa ulkomuistista ja kirjoittaja kirjoittanut ne käsin muistivihkoonsa. Jäisiköhön tänä päivänä noilla lähtökohdilla laulut laulamatta ja muistiin merkkaamatta!

Kouluajalta muistamme, että Elias Lönnrot kiersi Karjalaa ja Kainuuta keräten muistiin silloisten runonlaulajien lauluja, joista syntyi kansalliseepoksemme Kalevala.

Elias Lönnrotin toinen runonkeruumatka suuntautui Kainuuseen vuonna 1831. Tuon matkan runolaulajina mainitaan muistilapun mukaan seuraavia henkilöitä: Simo Lemetti Kuhmoniemeltä,

Pekka Heikkinen Kuhmon Ypykkävaarasta, TAPANI KILPONEN Hyrynsalmen Mikitältä ja Perttu Tiikka.

Tiedossa olevia laulajia oli todennäköisesti kutsuttu koolle johonkin taloon silloin, kun laulujen kirjoittaja  oli paikalla tai tulossa  keruupaikalle.

 runonlaulaja.jpg

 

runonlaulaja1.jpg

 

 

Ylempänä olevassa kuvassa on esitetty reitti, jota  Lönnrot kulki. On todettavissa, että hän käytti silloisia  pääreittejä eli vesiteitä. Matkaltaan lähettämässään kirjeessä hän kuvailee myös silloisen Kainuun olojen surkeutta.

Kainuussa vaalitaan kalevalaista perinnettä järjestämällä vuorovuosina eri paikkakunnilla ns Esi-Sommelo-konsertti, jossa runolauluja lauletaan. Alempana olevassa  kuvassa Janne Seppänen esittää Lemminkäisen virttä, joka on yksi Tapani Kilposelta tallenetuista runolauluista.

Markku Niemisen muistiinpanoista käy ilmi, että Lönnrot  mainitsee Tapani Kilposen nimeltä. Nieminen sanoo, että saman kunnian sai vain harva runonlaulaja. Tästä vedämme tietysti sen johtopäätöksen, että Kilposemme oli taitava esityksissään.

Seuraavassa yksi tallennus Tapani Kilposelta ( Ks. Liljebladin kirjeitä Lönnr:lle 30/IX 1833 ja helmik. 1835; A.R. Niemi, Vanhan Kalevalan eepilliset ainekset, s 80.)

Ite Lieto Lemminkäinen

Aina aikoja käkesi

Vuotolahan lankohinsa,

Väinälään sisarinsak.

5 Monet on kummat matkoillasi,

Monet on teilläsi imehet;

Matkall`on tulinen aita,

Aita on rautanen rakettu,

Teräksellä seivästeltynä,

10 Vitsasteltu maan mavoilla,

Sisiliskoilla sieltu,

Sitt`on käätty kirjo kärmehillä,

Joka seiväs on miehen päitä,

Va (a) n on ilman yksi seiväs,

15 Lemminkäisen pään varalla.

Ite Lieto  Lemminkäinen:

Kyllä mä tuohon tuuman tiiän,

Tuuman tiän, mutkan muista,

Otan koprat kuolleheelta,

20 Pään mäkäsen männeheltä,

Pistän sen siihen seipähäse,

Sillä pääsen senni paikan,

Ja tuon roven vaellan.

Ite Lieto Lemminkäinen

25 Ajaa sytyttelö

Suvikunnalla hevolla

Alimmaista tietä myöten,

Alimmaise(e)n taloon,

Yli kynnyksen kysyy,

30 Alta  salvosten sanoo:

O`isko talossa tässä

Rinnukseni riisujata,

Aisani alentajata,

Luokin longahuttajata.

35 Ukko uunulta sanoo,

Akka lausui lattialta,

Kieli palkku pankon päästä:

Ei ole talossa tässä

Rinnuksesi riisujata,

40 Aisasi alentajata,

 Luokin longahuttajata.

Ite lieto Lemmikäinen

Ajaa syhyttelö

keskimmäistä tietä myöten

45 Keskimmäiseen taloon,

Yli kynnyksen kysyy,

Alta salvosten sanoo:

Oisko talo(ssa) etc---

Ukko uunilta sanoo,

50Lapsi pieni lattialta,

Kieli palko pankon päästä:

Ei oo talossa täsää (ri(nnuksesil.----

Ite Lieto lemminkäinen

Aja(a) syhyttelö

55 Hevosella hirvisellä,

Kala hauvin karvasella,

Lohen mustan muotosella,

Lohen purstolla punasen

Ylimmlästä tietä myöten

60 Ylimmäiseen talohon,

Ajo vuotolan pihalle.

Lyöpi maata  ruoskallansa,

Utu nousi nuoran tiestä,

Mies nuori uùn seassa,

65 Sepä riisu rinnukseni,

Sepä aisani alensi,

Sepä  luokin longahutti.

Ite lieto lemmingkäinen

Astu  vuotolan tupahan,

70 Heti Vuotolan isäntä:

Eikä tänne ilman tulko,

Tiittäsi tajottasi,

Heti Vuotolan isäntä

Tuopi tuopilla olutta,

75 Kanto kaksivantisella,

Vaht on alla , kuohu päällä,

Keskell on metu makea,

Maot lajolla mataa,

Käärmet kähyilevät.

80 Ite lieto lemminkäinen

Joi oluen onese(e)n.

Meen mustan mielekse(e)n.

Niin on hännätön hevonen,

Kun on pirtti porstuva(on),

85 Niin on piika pintälätöin,

Esiliinatoin emäntä.

Kerin virteni kerälle,

Sommelolle suorittelen,

Panen aitan parven päähän,

90 Rasiahan rautasehen,

Lemminkäisen lippaisehen,

Jott`ei laula kaikki lapset,

Eikä pojat puoletka(a)n,

Kolmannetkaan uurot,

95 Läpi päästä lähtiät,

Neulona teräsneninä,

Rakehina rautasina,

Kukku, Kukku,

heja,heja,

ukku muille kuulioille.

Kauko Kilposen aineistosta

Raimo Kilponen

sylvi_18.8.2013_10-14-532.jpg

Kerttu Kesti s. Kilponen täytti 95 vuotta 18.8.2013

Kerttu syntyi Torniossa, jossa perhe asui isän (Herman Alexanteri Kilponen) työn vuoksi. Kertun ollessa 6-vuotias perhe muutti Ouluun Asemakadun ja Koulukadun kulmaukseen, jossa asui jo entuudestaan sukulaisia. Myöhemmin perhe muutti Linnankadulle, jossa Kertun äiti piti sekatavarakauppaa. Perhe muutti vielä Uusikadulle, jonka jälkeen heille rakennettiin oma talo Raksilaan, jossa he asuivat talvisodan ajan ja muuttivat Karjasillalle välirauhan aikana.

Koulunsa Kerttu aloitti Oulussa Kajaanintullin koulussa, jota hän kävi neljä vuotta. Seuraavat kaksi vuotta kuluivat Tipalassa eli Oulun tyttökoulussa ja oppivelvollisuuden loppu Heinätorin koululla. Sen jälkeen oli vuorossa kaksivuotinen kauppakoulu.

Talvisodan aikana Kerttu toimi ilmavalvontalottana Intiön vesitornissa. Jatkosodan aikana ilmavalvontatehtävät jatkuivat Taivalkoskella, Tyräjärvellä, Kuusamossa ja Vuotungissa. Tehtävät vaihtuivat sitten sotasensuuriin Oulussa ja Rovaniemellä  sekä Viipuriin helmikuussa 1944. Viipurista oli poistuttava saman vuoden kesäkuussa. Sodan jälkeen hän sijoittui töihin Oulun poliisilaitokselle, jossa työskenteli eläkeikään saakka. Työpaikallaan hän tapasi myös puolisonsa Paulin. Tytär Sirpa syntyi vuonna 1962. Viimeiset 35 vuotta Kerttu on asunut puolisoineen Oulun Lintulassa.

Sydämelliset onnittelut Kertulle!