Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:29560 kpl

Sukujuhla 2011

Seuramme suku-ja juhlakokous Kuhmossa 6.-7. 2011

Kalevala Hotellin aulassa oli mitä moinen kuhina, kun saavuimme paikalle. Vastaanotossa nimikorttien jako toimi oivallisesti nimenhuutona. Itselleni toimeen osallistuneena nimet ja kasvot asettuivat toisilleen kuuluviksi. Monta kasvoa turhaan etsiskelin ja kaipasin, kun osanottajia oli eittämättä vähemmän kuin edellisissä juhlissa Oulussa. Tulipa siinä käsipäivät ja halauksetkin jaettua. Tutustuimme uusiin Kilposiin Sotkamosta ja etukäteen arpajaisten tasokkaisiin palkintoihin.

Kauko Kilposen koskettava näyttely tarinoineen tarjosi ajatusten polun Kilposten juurille ja fyysisiin maisemiin. Lounastimme tuhtia lasagnea tarjoilutilassa, joka oli viihtyisä, mahtavan panoraamansa puolesta jopa upea. Nokkelaa oli seisova pöytä, jossa tarjoiltavat oli lastattu veneeseen. Juminkeko oli ainakin siellä ennen käymättömille oudon kiehtova sopukka tässä teknistyneessä muovi- ja lasimaailmassa. Kiehtova oli myös Juminkeon isännän luento aiheesta sekä Kuhmoon liittyvä dokumentti suurelta valkokankaalta

Kahvi maistui Kuhmon kiertoajelun ja pienimuotoisen opastuksen jälkeen. Varsinainen sukukokous alkoi Jorma Piiraisen reippaalla ja realistisella esitelmällä sukukirjan teosta a:sta ö:hön. Kokous jatkui ennen koetun rivakkaan tyyliin ja Kainuun marssi kajahti kuten ennenkin. Päivällisen jälkeen ilta jatkui seurustelun, tietokilpailun ja arpajaisten parissa. Antoisan päivän jälkeen Kilposet vetäytyivät kuka levolle, kuka ravintolan tarjoamiin viihteisiin valmistautuen tulevan toisen päivän tapahtumiin. Siitä päivästä saakin joku läsnä ollut kertoilla, kun itse emme enää olleet tilaisuudessa mukana . Oli lapsenlapsen Lucaksen vierailupäivä.

Kiitos Kilposet seurasta, tavataan taas toivoo Anu Molander ja Tero Kähkönen

Jk. Arpajaisten toinen pääpalkinto on sijoitettu Niemelän saliin Teron arpaonnen myötä!

Sunnuntain ohjelmassa oli kirkko, tutustuminen talvisotamuseoon ja lähtökahvit.

Kuhmon kirkko oli lähes täynnä, kun sinne oli tullut osa Piiraisten sukuseuran jäseniä. Heillähän oli sukukokous Kuhmossa samaan aikaan kuin meillä. Suurin osa kirkkoväestä koostui kuitenkin rippilasten konfirmaatiotilaisuuteen tulleista sukulaisista ja ystävistä. Konfirmaatio oli kokemus sinänsä. Se poikkesi aiemmin kokemastamme. Tuntui kuin olisimme olleet hälyisellä markkinatorilla, kun vanhemmat , kummit ja ystävät juoksivat valokuvaamassa alttarin ääressä kyyhöttäviä nuoria. Oli repäisevä meininki. Nuorilta papeilta oli ilmeisesti jäänyt antamatta ohjeet kirkossa käyttäytymisestä.

Iltapäivällä tutustuimme Talvisotamuseoon. Kiertokäynti asiantuntijan opastuksella oli mielenkiintoinen ja palautti meille entisille kuhmolaisille mieliimme sodanjälkeisen kirkonkylän ympäristöineen. Talvisodan taistelujen kulku, varusteet ja valokuvat kertoivat karua kieltään sodan ankaruudesta ja niistä olosuhteista, joissa kuhmolaiset, monet sukumme jäsenet ja lähiomaisetkin, puolustivat kotikontuaan.

Tapaamisemme päättyi lähtökahveihin pitkän pöydän ääressä ja toivomuksiin, että nähtäisiin sukuseuramme jäseniä enemmän seuraavassa kokouksessamme Oulun seudulla.